Isonkarin majakka kuvastaa keisarikunnan mahtia

Uudenkaupungin edustalla sijaitsevalle Isonkarin saarelle rakennettiin 1800-luvulla Pohjanlahden korkein majakka. Lähes 200-vuotisella majakalla ja sen ympäristöllä on vivahteikas historia, jonka voi aistia saarella.


Suomen siirryttyä autonomiseksi osaksi Venäjän suurvaltaa vuonna 1809 tarvittiin Kustaviin, Uudenkaupungin ulkosaaristoon, uusi majakka. Pohjanmaan merenkulkijat täytyi ohjata uudelle reitille, ettei heidän enää tarvitsisi kulkea vanhaa reittiä Ruotsin saariston halki ja maksaa luotsausmaksuja ruotsalaisille. Majakan sijaintipaikaksi valikoitui Isonkarin saari, jossa oli harjoitettu luotsitoimintaa jo 1700-luvun lopulta lähtien.

Majakan suunnitteli luotsimajuri Gustaf Brodd, joka ihannoi Tolbuhinin majakkaa Kronstadin edustalla. Vuonna 1833 valmistunut majakka oli kolmas ja korkein siihen mennessä rakennettu majakka Suomessa. Sen katsottiin kuvastavan uuden emämaan Venäjän voimaa ja mahtia.

Majakan valo sytytettiin kuitenkin vasta vuonna 1838, kun lähellä kulkevien uusien meriväylien mitoitukset ja viitoitukset saatiin valmiiksi.

Mustavalkoinen kuva mereltä kohti kylän mökkejä. Taustalla tuulimylly ja majakka.
Isokarin majakkamiljöö vuonna 1891.

Majakanvartijaksi sattumalta

Majakan suunnittelijan Gustaf Broddin ollessa Helsingissä hän kulki reippaan hevosajurin kyydillä kotiinsa. Tämä 26-vuotias ajuri Ernst Timén oli puhelias nuorimies ja pian Brodd tarjosi hänelle majakanvartijan paikkaa Isokarilla.

Timén oli hieman ihmeissään tarjouksesta, koska hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta majakoista, tai ylipäätään merenkulusta, mutta hän otti paikan vastaan. Päästyään Isokarin saarelle hän viihtyi siellä.

Majakanvartijat asuivat luotsien kanssa samassa pienessä kylässä majakan ympärillä. Timén ylennettiin muutamien vuosien jälkeen majakkamestariksi, ja virka pysyi hänen suvussaan viiden sukupolven ajan, 1830-luvulta viran lakkauttamiseen eli vuoteen 1990 saakka.

Vanha puinen luotsiasema, jonka seinässä lukee Enskär.
Kolme naishenkilöä Isonkarin vanhan luotsiaseman edessä 1900-luvun alussa.

Isonkarin majakkasaari matkailukohteena

Isokarin saari on suosittu ja monipuolinen matkailukohde. Lähes 200-vuotinen majakka on yhä toiminnassa ja sinne järjestetään opastettuja kierroksia. Luotsien ja majakan henkilökunnan kylä on hyvin säilynyt ja siellä näkyy hienosti saaristolaisyhteiskunnan elämän muutos.

Luotseille vuonna 1858 rakennettu tupa on yksi koko saariston parhaiten säilyneistä luotsirakennuksista. Joissakin rakennuksissa on tehty muutoksia ja osa majakan työntekijöiden asuinrakennuksista on majoituskäytössä.

 Kaunis aurinkoinen kuva, jonka etualla näkyy Isonkarin saarta ja taustalla merta. Punaisia puurakennuksia aurinkoisena päivänä.

Saarella on toiminut myös sotilastukikohta 1900-luvulla, jonka jäljiltä maastossa on nähtävissä mm. kasarmin perustukset, tykki ja suojaluola. Sota-aikaan majakka oltiin aikeissa räjäyttää omien toimesta, jotta se ei näkyvänä merimerkkinä ohjaisi viholliskoneita läheisiin kaupunkeihin. Majakan seinän alaosassa on nähtävissä umpeen muuratut aukot, joihin räjähteet jo laitettiin. Suunnitelmasta onneksi luovuttiin viime hetkellä.

Rakennusten lisäksi saarelta voi löytää vanhoja kalliohakkauksia ja merimerkkejä. Siellä voi tutustua myös moniin erilaisiin luontotyyppeihin rannikon silokallioista sisäosien lehtometsiin ja soihin. Saaressa risteilee lukuisia luontopolkuja ja siellä voi nähdä erilaisia eläimiä.

Isonkarin saarelle järjestetään erityisesti luonto- ja hyljematkoja. Paikan erikoisuus on lammaspaimenviikot, jolloin vierailija voi päästä itse kokeilemaan, millaista on lammaspaimenen elämä.

Lue lisää Isonkarin nettisivuilta! 

Etualalla rantaheinikkoa, jonka taustalla merta, silokallioita ja metsää. Kauempana metsikön takana näkyy majakka.
Saaren luonto on monipuolinen.

Miten ja miksi tätä kohdetta suojellaan?

Kokonaisuudessaan Isokari on erittäin arvokas kulttuuriympäristökohde, jossa voi tutustua saarella eläneiden ihmisten elintapoihin ja työtehtäviin. Tämän vuoksi Museovirasto on määritellyt sen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Lisäksi osa Isonkarin saarta kuuluu Selkämeren kansallispuistoon.

Lue lisää suojelusta Museoviraston sivuilta.

Vierailu

Kustavista ja Uudestakaupungista järjestetään kesäisin päiväristeilyjä saareen. Saaren laituriin voi kiinnittyä omalla veneellä.

Lue lisää Isonkarin omilta sivuilta!

Museoviraston karttapalvelu

P: 6746317, I: 173549 (ETRS-TM35FIN)