Roskaongelman yksi syy on muovien lisääntynyt käyttö. Maailman muovintuotanto kaksinkertaistuu joka kymmenes vuosi. Sadevedet ja joet vievät luontoon joutuneen muovin mereen, missä tuulet ja merivirtaukset kuljettavat sitä eteenpäin.
Muoviroskaa on totuttu näkemään merenrannalla, mutta vasta valtamerten keskuspyörteiden suuret muovilautat havahduttivat ihmiskunnan merten roskaongelmaan.
Itämerellä tilanne ei ole yhtä paha kuin valtamerten rannikoilla
Meriroskaa löytyy kaikkialta, jopa Pohjoisen Jäämeren kaltaisilta meriltä, jotka ovat kaukana asutuksesta. Ongelma on pahin niissä kehittyvissä maissa, joissa länsimainen kulutuskulttuuri valtaa alaa, mutta ympäristötietoisuus ja jätehuolto laahaavat perässä.
Itämerellä on alettu vasta äskettäin selvittää meriroskaongelman laajuutta. Tilanteen ei kuitenkaan oleteta olevan yhtä paha kuin valtamerien tiheään asutuilla rannikoilla.
Suomen rannikon roskaantumista seurataan laskemalla roskat säännöllisesti tietyiltä rannoilta. Samaa menetelmää on ehdotettu meren roskaantumisen viralliseksi indikaattoriksi. Suomessa mitataan myös mikroroskan pitoisuuksia vedestä.
Suurin osa roskista on muovia
Meriroskat voivat olla peräisin monenlaisista lähteistä, mutta lähteitä on hankala jäljittää siinä vaiheessa, kun roskat ovat jo meressä. Tätä nykyä arvioidaan, että Itämerta roskaavat yleisimmin matkailu ja lomailu, mutta paljon roskaa tulee myös muusta toiminnasta. Roskien koko vaihtelee isoista romuista hyvin pieniin mikroroskiin.
Valtaosa Suomen merialueen roskasta koostuu erilaisista muoveista. Muovia kulkeutuu vesistöihin sekä teollisuudesta että ihmisten arkipäiväisestä elämästä. Muoviroska voi pudota kadulle vaikkapa täpötäydestä roskapöntöstä ja sitten kulkeutua huleveden mukana mereen.
Osa muoviroskasta tulee mereen jokien tuomana pitkänkin matkan takaa. Joet kuljettavat muovia varsinkin keväisin ja syksyisin. Osa muovista taas on peräisin merenrannoilta, satamista ja meriliikenteestä. Myös mereen jääneet kalanpyydykset ovat merkittävä muoviroskan lähde.
Muovi hajoaa luonnossa hitaasti
Auringosta tuleva ultraviolettisäteily haurastuttaa muovia, mutta ei varsinaisesti hajota sitä. Luonnossa voi kestää tavattoman kauan, ennen kuin muovi todella hajoaa. Mekaaninen hankaus ja korkeat lämpötilat nopeuttavat hajoamista, mutta silti siinä voi mennä kymmeniä tai satoja vuosia.
Tuulilla ja meren virtauksilla on siis paljon aikaa kuljettaa muoviroskia paikasta toiseen. Ajan mittaan muovi pilkkoutuu meressä mikromuoviksi, mutta se on meriluonnolle vähintään yhtä haitallista kuin suuret muoviroskat.