Äänet ovat välttämättömiä merieläimille

Merieläinten elämä pohjautuu monelta osin vedenalaisen äänimaailman hyväksikäyttöön. Melu häiritsee niiden elämää. Ihmisperäiset äänet aiheuttavat merieläimille stressiä. Voimakkaat äänet vaarantavat lisäksi niiden terveyden.


Itämeren eläimet kompensoivat huonoa näkyvyyttä käyttämällä hyväksi äänimaailmaa

Itämeressä veden sameus, auringon matala korkeuskulma ja talvinen luminen jääpeite vähentävät valon määrää vedessä. Tällöin vedenalainen näkymä supistuu muutamiin metreihin. Ääni sen sijaan kulkee hyvin vedessä. Äänet voivat kulkea veden alla kymmeniä kilometrejä riippuen äänen taajuudesta.

Äänen merkitystä vedenalaisessa maailmassa voi verrata valon merkitykseen maan pinnalla. Äänet ovat tärkeitä useille meren eläimille esimerkiksi yhteydenpidossa, lisääntymisessä, ravinnonhankinnassa ja suunnistamisessa.

Itämeren hylkeet pitävät yhteyttä äänten avulla. Itämeren ainoa valaslaji pyöriäinen on vienyt äänenkäytön kaikkein pisimmälle, ja se tutkii ympäristöään kaikuluotaamalla. Itämeren hyljelajit taas keräävät tietoa ympäristöstään tarkalla kuuntelulla.

Pyöriäinen aistii parhaiten korkeita ääniä, mutta myös laivaliikenteen äänien on osoitettu aiheuttavan häiriötä. Kalojen kuuloalue on pääsääntöisesti sama kuin ihmisellä, ja laivaliikenteen melu voi vaikuttaa niiden käyttäytymiseen. Tässä on kuitenkin paljon lajikohtaista eroa.

Ihmisen aiheuttama melu haittaa merieläinten jokapäiväistä elämää

Ihmisen toiminnasta peräisin olevien äänten voimakkuus ja kantomatka ovat usein suurempia kuin luonnollisten äänten. Ihmisten tuottamilla äänillä on todettu olevan haitallisia vaikutuksia merieläimiin.

Äänen voimakkuudesta ja eläimen läheisyydestä riippuen äänet voivat aiheuttaa käytösmuutoksia, kuulokynnyksen nousua, kuuloelinten vaurioitumisia, fyysisiä vammoja tai jopa äkillisen kuoleman. Pahimpia ovat äkilliset ja lyhytkestoiset äänet, joita syntyy esimerkiksi räjäytyksistä ja paalutuksista.

Vaikka ihmisen aiheuttamat äänet eivät aiheuttaisikaan merkittäviä seurauksia eläimelle, ne pienentävät eläimen kuuloon perustuvaa elintilaa. Toisin sanoen ne pienentävät aluetta, jossa eläin pystyy rekisteröimään elämänsä kannalta merkityksellisiä ääniä.

Tämä tila pienenee aina, kun ihmisen aiheuttamat äänet ovat luonnollisia ääniä voimakkaampia. Tällöin esimerkiksi yhteydenpito, saalistajien välttäminen ja saaliin havaitseminen vaikeutuvat.

Lisäksi melu aiheuttaa merieläimille stressiä. Melun ja stressin välinen yhteys on selviö ihmisillä, mutta nyt se on havaittu myös kaloilla ja valailla. Meluperäinen stressi voimistaa esimerkiksi haitallisten aineiden aiheuttaman fyysisen stressin vaikutuksia.