Meriarkeologia harrastuksena

Suomen merialueet tarjoavat meriarkeologiaa harrastavalle sukeltajalle loputtomasti tutkittavaa. Itämeressä puualusten hylyt säilyvät satoja vuosia haaksirikon jälkeenkin. Harrastustoiminta on aktiivista koko Suomessa, etenkin rannikkoalueilla. Hylkyjä ja harrastustoimintaa löytyy myös maamme sisävesistä.

Sanna Paukku

Kirjoittaja on Suomen meriarkeologisen seuran ja sukellusseura H2O:n jäsen


Sukellusseurat tarjoavat meriarkeologista harrastustoimintaa

Monet Suomessa toimivista sukellusseuroista tarjoavat jäsenilleen puitteet turvalliseen harrastamiseen hyvässä seurassa. Useissa seuroissa toimii meriarkeologiaan keskittyneitä alajaoksia, joiden toimintaan pääsevät mukaan kaikki harrastuksesta kiinnostuneet seuran jäsenet.

Monet harrastajaseurat toimittavat tutkimusprojekteistaan tietoja ja kuvia Museovirastolle ja muihin kanaviin, kuten hylyt.nettiin ja sitä kautta myös muiden alan harrastajien käyttöön.

 Sukeltaja kelluu pinnassa, taustalla tukialus.
Iloinen meriarkeologian harrastaja noussut pintaan hylyltä.

Hylyt tutkimuskohteena

Meriarkeologian harrastajien toiminta on monissa seuroissa keskittynyt pitkälti vuosittain järjestettäviin kenttätyöleireihin. Tutkimuskohteeksi valitaan usein yksi tai useampi hylky. Kohteet löytyvät arkistotutkimuksen tai merellä tehdyn viistokaikuluotauksen kautta. Usein arkistotietojen perusteella valitun tutkimuskohteen sijaintitiedot ovat epävarmat ja kohteen löytäminen vaatii etsintäsukelluksia.

Leirin aikana kohteita tutkitaan kajoamattomin menetelmin ja niistä kerätään tietoa havainnoimalla, mittaamalla, piirtämällä ja kuvaamalla. Hylkyjen kajoaviin tutkimuksiin tarvitaan tutkimuslupa Museovirastolta ja tutkimusjohtajaksi arkeologi. Leirin jälkeen kohteesta laaditaan kaikkien kerättyjen tietojen perusteella raportti.

Meriarkeologian harrastajat ovat usein mukana myös Museoviraston tai muiden merellisten toimijoiden järjestämissä vedenalaisten kohteiden tutkimuksissa.

Harrastajat olleet mukana meriarkeologisessa toiminnassa sen alkuajoista 1950-luvulta lähtien ja ovat usein laajalla sukelluskokemuksellaan suureksi avuksi vaativissa olosuhteissa. Monet uudet hylyt ovat löytyneet ja löytyvät yhä meriarkeologian harrastajien toimesta. Uudesta löydöstä ilmoitetaan aina Museovirastolle.

Neljä sukeltajaa seisoo veneessä ilta-auringossa.
Kotka Diversin jäseniä Ruotsinsalmella Kotkan eteläpuolella.

Monipuolista osaamista arvostetaan

Monet meriarkeologian harrastajista ovat sukeltajia, mutta tekijöitä on ja tarvitaan myös veden pinnan yläpuolella. Seuratoiminnassa kukin osallistuu projekteihin oman kiinnostuksensa ja osaamisensa mukaisesti.

Osaamisalueita voivat olla esimerkiksi veneilytaidot, viistokaikuluotaaminen tai vedenalainen video- ja valokuvaus, tietotekniikkaosaaminen hylkyjen 3D-mallien työstämiseen, vanhojen asiakirjojen tulkinnassa auttava kielitaito tai yleinen historiantuntemus.

Suurin osa harrastajista on kiinnostunut keräämään tietoa pinnan alla olevista kohteista sukeltamalla, kun taas toisilla on intoa vedenalaiseen kuvaamiseen. Osa harrastajista on kiinnostunut arkistotutkimuksesta, jonka avulla etsitään tietoja merialueilla tapahtuneista haaksirikoista. Tietojen avulla saatetaan tunnistaa meren pohjasta löytyneitä hylkyjä tai arkistojen kätköistä löytyy jokin aivan uusi ja kiinnostava projekti.

Meriarkeologiaa voi harrastaa myös yksin, mutta samanhenkisessä porukassa se on hauskempaa ja antaa enemmän. Eri alojen osaajien yhteisvoimin voidaan toteuttaa laajempia projekteja ja tuottaa niistä monipuolisesti tietoa sekä alan harrastajille että viranomaistahoille.

On myös huomioitava, että merenpohjan kartoitus on luvanvaraista.

Tutustu Suomen meriarkeologisen seuran toimintaan seuran nettivuilla!