Hylkeenpyynnin historiaa

Hylkeet tulivat Itämereen viimeisimmän jääkauden jälkeen, noin 10 000 vuotta sitten. Myös ihmiset seurasivat vetäytyvän jään reunaa, ja hylkeet olivat yksi tärkeimmistä saaliseläimistä rannikoiden kivikautisille pyyntikulttuureille.

Hylkeestä saatiin rasvaa, ravintoa ja muita tarveaineita

Hylkeistä saatiin runsaasti ravintoa ja tarveaineita, kuten taljoja sekä niiden rasvaa eli traania, jota keitettiin öljyksi. Hylkeillä on rasvaa jopa puolet niiden painosta, esimerkiksi yhdestä harmaahylkeestä saattoi saada jopa 80 kg rasvaa.

Lue myös tämä

Merihylkeet

Suomalaisessa kansanperinteessä hylkeenrasva tunnettiin parhaana ihmisten ja kotieläinten tulehdusten parantajana. Apteekit ostivat rasvaa lääkkeeksi vielä 1940-luvulla. Hylkeenpyynti säilyi tärkeänä osana rannikoiden ihmisten toimeentuloa viime vuosisadalle saakka.

Hylkeitä on pyydetty monilla eri tavoilla

Hylkeitä on ollut suhteellisen helppo pyytää. Esihistoriallisella ajalla aseina toimivat nuijat, joiden kanssa oli päästävä hiipimään hylkeen lähelle. Myös verkkoja ja luisia, myöhemmin rautaisia harppuunoita käytettiin.

Varhaisinta hylkeenpyyntiä Itämerellä on pystytty selvittämään arkeologisen löytömateriaalin perusteella.

Metsästäjien on ollut tärkeä tietää hylkeiden käyttäytymistavat ja pesintä- ja liikkumisalueet hyvin. Pyyntimenetelmät ja tiedot kulkivat suullisena perimätietona tuhansien vuosien ajan ja samoja menetelmiä käytettiin pitkälle historialliseen aikaan saakka.

Erilaisia hylkeiden lähestymis- ja huijaustapoja on kehittynyt historian kuluessa. Hylkeitä on houkuteltu esimerkiksi niiden ääntä matkimalla tai esittämällä hyljettä. Hylkeitä pyydettiin pääosin jäältä, niiden hengitysrei’iltä tai pesistä ja joskus myös veneestä käsin. Veneet tarjosivat myös suojan ja yöpaikan kuukausia kestäneillä pyyntimatkoilla. Hyljekoiraa on käytetty apuna hengitysreikien ja pesien etsinnöissä esihistoriallisista ajoista lähtien.

Aikalaiskuvaus hylkeenpyynnistä Hailuodossa

Vuodelta 1815 on säilynyt aikalaiskuvaus hylkeenpyynnistä Hailuodosta. 

Lue myös tämä

Metsästys Itämerellä – ennen ja nyt

Kertojan mukaan kevään koittaessa, viimeistään toukokuussa, hylkeenpyytäjät lähtivät jäille. He menivät veneineen avoveden äärelle, missä he oleskelivat suurilla jäälautoilla ja ajelehtivat niillä, kunnes ne sulivat.

Suunnilleen juhannuksen maissa he palasivat kotiin mukanaan noin 100 erikokoista hyljettä veneissään, mikäli pyynti oli ollut suotuisaa. Hylkeet nyljettiin, liha suolattiin, savustettiin sekä syötiin sangen mieluisasti. Rasva säilöttiin tynnyreihin, joista sitä vähitellen sulatettiin traaniksi. Vuodat naulattiin pingotettuina vetoisten ulkorakennusten seiniin kuivumaan.